UFBG – Team 15-0
SOS – UFBG 15-6
UFBG – Saints 10-17??
UFBG – Kipinä 13-12

Raportti

Aurinko oli viikonlopun ajaksi päättänyt lähteä pääkaupunkiseudulle puutarhurien ja ruskettumaan pyrkivien iloksi ja jättänyt Kemiönsaaren ilmatilaan kasan paksuja, harmaita pilviä. Lauantain pelit sujuivatkin varsin märissä merkeissä johtuen aamun sadekuuroista jotka olivat onnistuneet kastelemaan ruohikon läpikotaisin. Ilmassa tuntui kelluvan vesipisaroita, jotka kastelivat, mutta eivät jaksaneet sataa alas asti. Tuuli oli suhteellisen tasaista, mutta aloittelijan heitto tuntui silti nousevan herkästi taivaisiin asti.
Ensimmäisenä vastaan asettui Tatun ja Artsin manageeraama Team. Ottelun lähtökohdat selvisivät pitkälti Tatun kovaäänisestä alkubriiffauksesta: ”UFBG on suurin osa aika nuorta porukkaa. Ne jaksaa juosta, mutta heittotaito on niiden heikkous.”. Teamin joukkueesta sitä vastoin harva oli ennalta tuttu, mutta alkulämmittelystä päätellen vastaan oli asettumassa iso liuta futiksen lopettaneita sipoolaisen kokoisia sällejä, jotka osasivat heittää ihan kohtalaisesti. (Näitä nähdään vielä tulevissa junnuotteluissa!) Lisäksi vahvistuksena oli pari kokeneempaa teamiläistyttöä.
Heti ensimmäisen pisteen ensimmäisestä syötöstä debyyttinsä tehnyt Joni otti katkon ja teki seuranneesta maalipelitilanteesta ensimmäisen SM-sarjamaalinsa, joten Tatun ennustus piti ainakin juoksun osalta paikkansa. Teamin ottelu lähti muutenkin aika nahkeasti liikkeelle, ja pitemmän päälle UFBG:n ”voittava valtti” oli pelaajien yhteispelikokemus (ja raksojen heittotaito), mutta pelillisesti ottelu oli suoranaista roskaa molemmilta joukkueilta. Team ei yltänyt yhteenkään maaliin, joskin muutama hyökkäys kaatui epäonnistuneeseen catchiin maalialueella asti. UFBG ei ollut pekkaa parempi, mutta jonkunhan on voitettava. Kasasta täysillä avoimelle -hakujen tuloksena viisitoista maalia ennen ajan umpeutumista oli mahdollista vain Teamin puolustuksen kokemattomuuden kustannuksella. Muutaman vuoden kovan treenin kuluttua joukkue tulee olemaan korkealla, ja toivottavasti myös me. Lopputulokseksi muodostui siis 15-0.

Päivän toiseen otteluun lähdettiin uusin mielin. Sipoon junnujoukkueen tasosta oltiin tiedossa, eikä ottelun häviäminen periaatteessa olisi tuhonnut haavetta finaalista. Alkuun joukkueet painivatkin tasaväkisesti, mutta puoliajan tuntumassa Sipoon keskikenttä alkoi tehdä tuhojaan ja pitkät heitot etsiytyivät liian useasti kärkien näppeihin. UFBG otti useita loistavia ilmatilannekatkoja, mutta aina ei ehditty. Oma hyökkäys takkuili perusvirheisiin. Liukas kiekko ei tahtonut pysyä käsissä, ja ratkaisut olivat liian hätäisiä. Swingit puuttuivat ja myös pitkät haut. Plussaksi voitiin siis lukea se, että ainakin UFBG pelasi perinteikkäästi. Aikaisemman ottelun alussa kuultu Tatun kommentti pitää tietyllä tavalla paikkansa. Joukkue lienee päältäpäin tällä hetkellä nuori ja nopea, mutta liian villi. Kokemus tuo varmuutta, sanotaan mainoksessakin, eikä varmasti turhaan. Vakavoituminen ei välttämättä tuo rauhallisuutta, vaan peli-ilo olisi säilytettävä. Se on todennäköisesti joukkueen positiivisimpia puolia nyt.
Sipoon kiri jatkui toisella puoliajalla ja virheet tuntuivat vain kertautuvan. Tavoite asetettiin kahdeksaan tai parhaassa tapauksessa kymmeneen maaliin, mutta siitä jäätiin. Sipoo pelasi pitkää peliään, mutta pääsi myös liian usein lähelle maalialuetta ja onnistui järjestelmällisellä maalipelillä murtamaan puolustuksemme selkärangan. Pelistä jäi kuitenkin lopulta parempi makui kuin Team-ottelusta: peli sujui jo paremmin, ja selvää järjestelmällisyyttä oli jo kehittymässä. Sellainen kehitys on hyvää, mutta sen soisi tietysti tapahtuvan jossakin muualla kuin varsinaisissa kisoissa. Yksi selitys tapahtuneelle voisi olla puutteellinen otteluiden treenaaminen. Oman joukkueen treeneissä pelatessa on toki helppo tehdä vaikka mitä, mutta jos vastus onkin tuntemattomampi, näyttää koko hommasta tulevan aika väkinäisen ja hajanaisen oloista. Treenimatseja ja lisäkokemusta muistakin kuin omista treeneistä olisi ilmeisen hyvä hankkia.
Lopulta Sipoo vei ottelun lukemin 15-6.

Sunnuntaina päivä valkeni edellispäivää kirkkaampana ja kuivempana, joskaan turkulaiset eivät vieläkään olleet onnistuneet järjestämään auringonpaistetta. Vastaan asettui vaihtomiespulasta kärsinyt Saints, ja ottelusta odotettiin tasaväkistä.
Puolustuksellisesti lähdettiin katkomaan Vaasan pitkiä, jollainen irtosikin heti ensimmäisen pisteen siirron jälkeen. Myrskyvaroitus oli annettu ja puolustus siirtyi ottamaan entistä tarkemmin takaapäin. Tämä alkoi vähitellen toimia, ja ottelussa edettiin tasaisin numeroin kohti puoliaikaa. Puoliajan jälkeen Vaasa pääsi syystä tai toisesta niskan päälle ja onnistui toimittamaan muutaman maalin peräjälkeen. Meillä hyökkäyspeli takkuili jatkuvasti: eteneminen tuntui hankalalta ja jatkuva laidasta läpi yrittäminen kostautui useaan kiekonmenetykseen ahtaassa paikassa. Myöskään pitkiä ei juuri näkynyt. Swingipeliä harrastettiin edelleen vähänlaisesti, ja mitäs minä niitä tähän listaamaan sen enempää. Sama pelillinen vika kuin ennenkin. Vaasa saavutti peliajan loputtua muutaman liian helpon maalin, ja ottelu päättyi lukemiin 10-17???. Unelma finaalista siirtyi ensi vuoteen, ja katseet kohdistettiin kohti seuraavaksi pelattavaan pronssikamppailuun Kipinää vastaan.

Päivän viimeinen peli pelattiin jo miltei täysin kuivalla alustalla. Ottelua profiloi ennen kaikkea Kipinän paikka ja sen murtamisyritykset ja -onnistumiset. Oma hyökkäyspeli oli usein pitkällistä ja hidasta poppausta ja swingiä, kun taas Kipinä teki maalinsa suhteellisen nopeista hyökkäyksistä, ainakin aluksi. Paikan murtamisen ongelmana näytti useimmiten olevan aloitekyvyn ja inspiraation puute. Toisinaan väliin hakeminen kävi helposti ja eteneminen sujui mutkattomasti, mutta joissakin pisteissä saatiin jauhaa kunnolla ennen mitään edistystä. Puolustuksemme pääsi toisaalta asiastaan jyvälle ja onnistui pakottamaan Kipinän useaan huteraan ratkaisuun, joista seurasi katkoja. Peliajan kuluessa nähtiin epäselviä huutoja ja tiukkoja tilanteita, ja yli tunnin pelattuamme pääsimme muutaman pisteen karkumatkalle. Kipinä kuitenkin onnistui tasoittamaan, ja lopulta pelattiin peliajan umpeuduttua tilanteessa 12-12.
Pisteen aikana kumpikin joukkue hermoili ja katkoja syntyi puolin ja toisin. Kipinä piti yhä paikkapuolustuksestaan kiinni, eikä eteneminen ollut helppoa. Sydän syrjällään puolustuksemme asettui syöttövirheen takia kerta toisensa jälkeen estämään espoolaisten hyökkäystä, ja katkoja onnistuttiinkin saavuttamaan. Kipinän peli ei päässyt pitkään aikaan siirtymään kuin swingeillä, ja lopulta saavutettiin katko. Paikan kanssa tuhlaamisen tuloksena kiekko saatiin siirrettyä lähelle Kipinän maalialuetta, ja ilmaan lähti upsiheitto, joka tippuessaan Teemun syliin olisi taannut voiton ja pronssimitalin, mutta niin helpolla ei vielä päästy. Asetuttiin jälleen puolustamaan, eikä Kipinä saanut enää kiekkoa vietyä kauaksi, vaan katkon jälkeen syöttö löysi JanneV:n ja peli päättyi tulokseen 13-12.

Teksti: Lauri V